tiistai 16. lokakuuta 2007

:: en ole koskaan pitänyt Hurriganesista

Nykypäivän tv-tarjonta on sikäli kiinnostavaa, että se ei ole lainkaan kiinnostavaa. Reality-tv, tuo formaateista edullisin ja tuhoisin, tuntuu olevan vähän kuin hip hop -skene: kaikki merkit viittaavat ohimenevään muoti-ilmiöön jolle nauretaan nolona kymmenen vuoden kuluttua, mutta oikku ei vaan suostu kuolemaan.

Olen joutunut pari kertaa vastentahtoiseen kosketukseen kiusallisen elinvoimaisen todellisuustelevision kruunujalokiven, Big Brotherin kanssa. Ensimmäisessä katkelmassa väli-Korson lukion tyhmin mutta anteliain virtsa-alma hehkutti olevansa niin tavattoman seksuaalinen, niin tavattoman seksuaalinen, että Kallion pornokulman kumi-Annekin räjähtää kateudesta.

Toisessa näkemässäni pätkässä kaveri, joka näytti lähinnä Kokoomuksen suorittamassa hirvittävällä tavalla pieleen menneessä tieteellisessä kokeessa syntyneeltä protohirviöltä, tumputti peiton alla.

Sitten minä tapoin its

Jos tosi-tv meneekin koko ajan älyttömämpään suuntaan, on vastapainoksi mukavaa, että draamapuolella aiheet ovat arkipäiväistyneet: kallonkutistajalla kitisevä mafiapomo, jazzruohoa kasvattava yksinhuoltaja ja hautaustoimiston harmaa arki kelpaavat jo useamman kauden käyttövoimaksi. Kun nykylukiolaistenkin medialukutaito, maku ja ymmärrys tuottajien vastuusta sekä yhteisestä ärsykeympäristöstä ovat kohonneet jo katosta läpi, tervehdin ilolla tätä kansanterveysministeriön suosittamaa sarjaa, joka kertoo lempeästi tavallisista ihmisistä arkisten, ahdistavien ja hoitamattomana kivuliaidenkin asioiden puristuksessa. Sarjan valttikortteja ovat lämmin tamperelainen teekkarihuumori, toiminnan lomaan upotettu terveys- ja hygienianäkökulma sekä vitun kauniit ihmiset. Siis ystävät, huomenna, mainoskanavalla:



Tiiserinä paljastettakoon, että ensimmäisessä jaksossa kuvan oikeanpuolimmainen, Restylanissa marinoitu töröhuulitsigu herää ymmärtämään, että kiusalliset vaivat eivät pesi vain yläpäässä.

perjantai 12. lokakuuta 2007

:: 9/10

Parasta viihdettä heti genitaalialueelle kohdistuvien potkujen jälkeen on seurata housut kintuissa yllätettyjä, koukussa kiemurtelevia ihmismatoja, jotka yrittävät vängätä hevospaskaa sisäfileeksi. Lajin mestareita ovat perinteisesti olleet urheilijat (talonmies on syyllinen) ja poliitikot (en vetänyt henkeen).

Kuluvan kvartaalin mitään en oo ottanu -palkinto myönnetään YLEn Dokumenttiprojektin tuottaja Ilkka Vehkalahdelle, jonka koukuttavilla lausunnoilla olen pitkin viikkoa lannoittanut seinäruusujani sekä hoitanut pahaksi äitynyttä jalkasilsaa.

Yleisradio näyttää parin viikon aikana massiivisen Why democracy -projektin hedelminä syntyneet 10 demokratian tilaa maailmassa valottavaa dokumenttia. Hieno homma.

Paitsi ettei aikonut näyttää. Ylen alkuperäinen suunnitelma oli näyttää yhdeksän dokumenttia ja jättää yksi, Muhammed-pilapiirroskriisiä käsittelevä dokumentti pois. Helsingin Sanomat tarttui aiheeseen ja kysyi Vehkalahdelta syytä yhden dokumentin pois jättämiseen ja tuli käynnistäneeksi sitcomin, johon ei käsikirjoittaja pysty. Suomen ampumahiihtoliiton luvalla poimimme kuluneesta esityskaudesta parhaat palat:

Hänen [Vehkalahden] mielestään Muhammed-pilapiirrokset ovat aihe, joka on jo liian kulunut ja kauttaaltaan käsitelty.(HS)

"Sarjan elokuvien mahduttaminen ohjelmistoon ei ole ollut helppoa."(IV)

"Ensimmäinen syy on, ettei mikään Suomen kanavista ollut kiinnostunut siiä. Dokumenttiprojektiin en yksinkertaisesti saanut sitä mahtumaan."(IV)

"Olin odottanut siltä hyvän dokumentin ominaisuuksiin kuuluvaa kolmatta ulottuvuutta, että olisi menty askel pidemmälle. Tarkoitan, että elokuva olisi auttanut meitä ymmärtämään, ettemme ymmärrä mitään siitä, miten pyhä ja koskematon joillekin uskonto voi olla."(IV)


TV2:n kanavapäällikkö Ilkka Saari kiistää, että Bloody Cartoons -dokumentti jäisi Suomessa näkemättä sen arkaluontoisuuden vuoksi. Päätös lähettämättä jättämisestä tehtiin Ylessä dokumentin aiheen perusteella jo ennen sen näkemistä. Saari kuitenkin korostaa, että "päätökseen ei liittynyt mitään sananvapausproblematiikkaa".(HS)
Siis hetkinen: yhdeksän muuta dokumenttia saatiin vaivattomasti sijoitettua ohjelmakarttaan, mutta sitten sen yhden kohdalla oltiinkiin ihan, että ei mahu, ei vittu vaan mahu - oho, kato, tää olikin tää Muhammed-dokkari. Toisalta, dokumentti oli Vehkalahden mielestä huono, siis tää dokkari on ihan kaksiulotteisesta perselandiasta, joten sitä ei ole syytä esittää, joskin päätös pois jättämisestä tehtiin aiheen perusteella dokumenttia näkemättä. Sitä paitsi mikään kanava ei oo ees kiinnostunu tätä lähettämään, kun tää on niin last season. Tietokonemies saattaisi tässä vaiheessa kysyä, että WTF? Se, että päätöksessä ei nähdä sananvapausproblematiikkaa lienee kyllä mukavasti linjassa vaikkapa Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehabin, pääministeri Matti Vanhasen tai islamilaista puoluetta perustavan Abdullah Tammen näkemysten kanssa.

Missään nimessä aihe ei ole ainakaan kulunut tai liian käsitelty. Suomessa aihe on pikemminkin kuoliaaksi vaiettu. Ainoa, joka on yrittänyt saada aiheeseen jotain tolkkua on ollut rohkea sarjakuvataiteilija Ville Ranta, mutta vailla tukea Ranta on ollut kuin todistajitta metsässä kaatuva puu. Erityisen ajankohtainen, sanoisinko suorastaan kultaturboplatina-ajankohtainen, aihe on tietenkin ruotsalaistaiteilija Lars Vilksin Muhammed-piirrosta seuranneen kohun ja tapporahatarjouksen johdosta.

Pienen totuudenkaltaisen lurauksen Vehkalahti Helsingin Sanomissa kuitenkin päästää pakenemaan:
"On myös oikeus sanoa ei. Samaan tapaan voi sananvapauden nimissä päättää, että elokuvaa ei lähetetä. Sen nimissä ei voi vaatia, että käsitellään sananvapautta."
Lause on täysin käsittämätön, mutta luulen ymmärtäväni tausta-ajatuksen. Ei, en ymmärräkään... sanavapauden nimissä ei voi vaatia että käsitellään sananvapautta? Mikäs... ai jaa, pääni se vain räjähti. Oikeus on toki sanoa ei, mutta miksi ei voinut heti sanoa, että kyse on harkitusta poliitisesta päätöksestä?

Ilmeisesti Hesarin painostuksen johdosta dokumentti onnistuttiin lopulta ihmeenomaisesti prässäämään niin pieneksi, että sille löytyi Ylen ylitsepursuavalta ohjelmakartalta oma pikku kolo. Vehkalahti perustelee:
"En halunnut, että esittämättä jättämisestä vedettäisiin vääriä johtopäätöksiä."
Miten tämän nyt kauniisti sanoisi... kaatunut maito... myöhäistä itkeä nännänännä paskat housussa... ei, en minä keksi.

Vaikka dokumenttiprojektin kotisivu ei asiasta tiedäkään, dokumentti Usko ja pelko (Bloody cartoons) nähdään TV2:lla ensi tiistaina klo 23. Dokumentissa näytetään myös kohutut pilapiirrokset. Kannattaa katsoa, lupaan, ettei sielu karkaa (tiiseri.)

lainatakseni dokumentin ohjaaja Karsten Kjæria:
"Mitä siellä Suomessa oikein on meneillään?"

(HS:n uutiset aiheesta: 1,2,3,4)