tiistai 18. syyskuuta 2007

:: entiteetti

"Ukko Nooa, ukko Nooa oli kunnon mies.
Kun hän meni hissiin,
potkas naista tissiin.
Ukko Nooa, ukko Nooa oli kunnon mies.
"
(Bellman/tuntematon)


Kun aloittaa kirjan luvun, pekonipaketin tuoteselosteen, blogikirjoituksen tai testamentin lyyrisellä lainalla, se ikään kuin ylevöittää tekstin ja virittää lukijan alitajunnan oikealle taajuudelle. Onhan myös niin, ettei mikään ole verkkokirjoituksissa kiinnostavampaa kuin pitkät lainaukset musiikkikappaleiden teksteistä, unikertomukset tai kirjoittajan valovoimaisen persoonan karheikkoja kampaavat meemit ja testitulokset.

Minä olen mustavalko-Salora. Kolhittu, suriseva, lahjusskandaaleissa ryvettynyt ja kerta kaikkiaan vailla scart-liitintä.

Keskeiset piuhani on juotettu yhteen aika-avaruudessa, jossa miehet tepastelivat sukkahousuissa, mainosten iskusana oli "halpa", nopeiden silmänliikkeiden takana nousivat sienipilvet, pornolehti oli ylellisyystavara ja kahmintaan tähtääviä elämänvalintoja halveksittiin avoimesti.

Kirjauduin Facebookiin. Vastoin sääntöjä en omalla nimelläni, mutta joillekin tunnistettavalla.

Arvostan ystävyyttä, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Ystävyys on bonsai, ystävyys on lisäproteiini, ystävyys on Kaaban musta kivi, ystävyys on ilmainen muuttoapu. Minä olen huono ystävä. Joku sanoi joskus, että ainoan lapsen peruskokemus elämästä on yksinäisyys - ehkä sitä oppii vaalimaan, pukemaan päähänsä harmaan hatun. Anteeksi ja kiitos, ajattelen teitä paljon.

Facebook-naamoilla on satoja ystäviä. En ymmärrä. En ole elämässäni edes tavannut niin montaa ihmistä. Minä kun toivon, että onnistuisin pitämään kiinni edes niistä muutamasta. Hilpari Moelanen is hyvin kummastunut. Hilpari Moelanen is ei halua to be the most likely to succeed friend in kenenkään network.

Vastoin sääntöjä en omalla nimelläni. Anonyymi vellihousu. Epäuskottava pelkuri. Sanojen paino kuin etiopialainen sumopainija. Identiteetti? Mä oon Vanhasen Masa ja mä toimin Suomen valtiolla pääministerinä. Kuva? Mitä ihmettä te sillä tekisitte? Laittaisitte kehyksiin?

Jos kaikki maailman ihmiset kerättäisiin Kuopion torille ja megafoniin huudettaisiin ensin syntymässä annettu nimeni, sitten tämä päiväkirjanimimerkki, kääntäisi jälkimmäinen enemmän päitä. Identiteetti? Kun ei ole sitä oppiarvoakaan. Kuva? En minä halua lompakkoonne (voin kyllä ottaa lompakkonne). Sanat? Painavat mitä painavat.

Minä nyt olen tällainen lupsakka arjalainen.

Jos minä vastoin kaikkia laskelmiani joskus kuolisin, toivoisin että nekrologini olisi kutakuinkin seuraavanlainen:

Hilpari Moelanen, syntyi pienenä, kuoli keskikokoisena. Jossain siinä välissä kykynsä mukaan rakasti, hetkittäin ihan onnistuneesti. Teki kai se jotain hommiakin.
Kirjoittaja on Moelasen pitkäaikainen yötoveri

Lähetäänkö kaljalle?

9 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Olen jokseenkin erittäin samaa mieltä.

Juu ja mennään vaan.

kervå kirjoitti...

Johan tässä onkin päivä oltu selvinpäin.

..vai oliko se retorinen?

ps. ei suju kirjoittaminen oikein.

Anonyymi kirjoitti...

Kaljalle kans!

Anonyymi kirjoitti...

Joo,

ja kasa värikkäitä lehtiä, sateen rapinaa ikkunalaudalla, patteriherätyskellon raksutusta ja villasukat jotka eivät kutita.

Leena kirjoitti...

Ehkä jengiä hämää termi "friend" Facebookin käyttiksessä. Siinä pitäisi lukea "tuttu" tai "knows" tai "satunnaisesti-joskus-törmännyt", "kerran-ainakin-samassa-kahvilassa-istuneet" .. Ystävyyden määritelmät kun nyt perinteisesti ainakin suomalaisilla kun tuntuvat edellyttävän aikaa, sympatiaa ja yhteisiä seikkailujen, vaarojen ja ryyppyiltojen kokemista. Mutta jos siis Facebookissa käytettäisiin jotain osuvampaa termiä, niin olisiko tämä niin hämmentävää kuin aika monelle tuntuu olevan?

Janne Toivoniemi kirjoitti...

Mulla on tapana sanoa ennen "isoa istuntoa", että menen synnyttämään uuden entiteetin tähän maailmaan.

Joo. Ja lähdetään bisselle, kun kykenee venymään suuryhtiöiden puristuksesta vapauteen ... kuten se entiteetti ... hihihihi hihihi hiiii

mitvit kirjoitti...

Hei kaljajengi jee!!!

Kervå, kysymys oli ajankohdan osalta retoriikkaa, muuten vain vailla logistiikkaa.

Pörrö, epätäydellisten sanamuunnosten mielipuolisuutta hipovana harrastajana joudun lisäämään listaan "kullisukat jotka eivät vituta".

Leena, niin, luulen että kysymys tosiaan on suomalaisesta mentaliteetista, jossa sanotaan jos tarkoitetaan ja pikkupuhe jätetään maahisille. Minä pidän tuosta suomalaisesta sielunmaisemasta kovasti.

Luulen, että tuollainen melko sisällötön "verkostoituminen" on muutenkin monesta hämmentävää, ainakin minusta se on.

Janne, minä.. en ..saa .. tuota ... kuvaa.. päästäni..

Leena kirjoitti...

Yeah, suomalaisessa mentalisteetissa on puolensa mutta niin pinnallisemmissakin versioissa puolensa kun vähän syvemmälle asiaa miettii ja tonkii: ruoditaan lisää kun seuraavan kerran nähdään kaljalla (oikealla ei virtuaalisella).

Anonyymi kirjoitti...

Hii, sä oot takasin! Tääl blogistanusissa on kansallis...eiku kansalaisjormalismin taso kuulemma päässyt laskemaan. Ihhistä että sä tuut talkoisiin taas! Yshtävyydellä, viimeisishtä kiitellen Böödi. (Ne vei mult bloggerin tunnarit, iiks)